Elonkorjuunäyttelyn toinen päivä

Yö meni varsin tuskaisesti puhallettavan tyynyn tyhjentyessä säännöllisesti. Lisäksi musta saksanjätti pistin shown pystyyn karatessaan aamuyöllä häkistään. Niskat ja selkä jumissa heräsin kuitenkin ennen näyttely-yleisön saapumista.

Aamulla otin Loten ja menimme aamukasteen kosteaan satumetsään lenkkeilemään. Lotte otti uuden paikan vastaan yllättävän hienosti. Se ei sinkoillut ympäriinsä kuten tavallista, vaan loikki ja spurttaili hillitysti ja hallitusti.

Lotte sai ulkomuodosta jälleen 94,5 pistettä, kunniamaininnan ja oli rotunsa paras. Lauantain tuomari kehui Loten rungonmuotoa ja takapuolta, mutta sakotti harjaksesta ja väristä, tänään tuomari kehui väriä ja harjasta, mutta nipisti rungonmuodosta ja toisen puolikkaan turkin laadusta. Hieman kyllä jäi kaivelemaan, sillä puoli pistettä on niin mitätön, mutta silti merkitsevä.

Malla oleskeli pet- tuomaripöydällä tavattoman kauan ja seurasin arvostelua täpinöissäno sivusta. Tuomari pohti antaako 27 vai 28 pistettä yleiskunnosta ja naapuripöydän tuomarikin kävi Mallaa pyörittämässä. Saimme sen alemman luvun ja yhteensä pisteitä tuli 94,5. Arvostelukortti oli puhdas huomautuksista ja negatiivisista kommenteista.

Kahdeltatoista alkoi tuomarikoulutus ja sain kuulla, että arvostelisimme jokainen 15 kania tänään. Koulutus oli hyvin keskustelupainoitteinen ja saimme aikaa kulumaan jokaista pistekohtaa pohtiessamme. Erityisesti leukapussi aiheutti suuren mielipidetulvan. Vähentääkkö vaiko eikö? Sovimme, että emme tee harjoitusarvostelua tänään ajanpuutteen vuoksi. Koulutus päättyi juuri palkintojen jaon alkaessa.

Malla sai kunniamaininnan viiden pisteen kohdista, oli luokkavoittaja kakkonen avoimissa naaraissa ja lisäksi meidät kutsuttiin Paras Petkani- pöydälle. Pöydällä sijoituimme neljänsiksi. Siellä poseerasimme ylpeinä pokaalien ja ruusukkeiden keskellä salamavalojen tulelle.